maanantai 7. lokakuuta 2013

Haanja takana, kilpailukausi paketissa



Runsas viikko sitten kisattiin lahden eteläpuolella Haanja100 -tapahtuma. Meno oli viime vuoden tapaan mukavaa. Poluilta ei löytynyt ihan samassa määrin kuraa ja mutaa kuin vuosi takaperin, mutta kuivana ei tänäkään vuonna matkasta selvitty.

Kaikkein terävintä halua itsensä rääkkäämiseen en tuon kisan osalta saanut kaivettua esille. Pikemminkin ajattelin eteneväni matkan sujuvaa retkivauhtia. Mahdollisimman pikaisesti siis takaisin hotelli Kubijaan, jossa odottaisi lämmin ruoka ja kylpylätilat, ehkä myös pari virvoketta näin kauden päätteeksi.

Lähtökarsinassa jutustelua Korson kaiun Esan (vas.) ja Jeren kanssa.


Matkaan pitkämatkalaiset lähtivät aamuseitsemältä, 100km:n ajajien heräillessä aamupalalle. Ensimmäisen 15 km:n ajan mentiin ylämäkipainotteisesti. Aloittelin hissuksiin pysytellen porukan jatkona. Ensimmäiselle huollolle pääsin yhdeksältä, samaan aikaan, kun 100km ajajat starttasivat. Sieltä pyyhältäisi jossain kohtaa ohi maailmanluokka, Martin Loo ja Christoph Sauser. No, matkaa jatkoin yhdessä kolmen virolaisajajan joukossa. Tähän mennessä olin päässyt yhdessä kapean polun alamäessä kulkemaan palan matkaa kylkimyyryä, kun koitin saada sujuvalla alamäkiajolla saavutettua edellä meneviä. Toisaalta pahemminkin olisi voinut käydä: yksi virolainen teki puusillalta tyylipuhtaan otb:n suoraan vesiojaan ja toinen pehmeään mutaan. Itse selvisin parilla mustelmalla, mikä kuulostaa huomattavasti mukavammalta kuin vetiset ajovaatteet muutaman asteen lämmössä.

Matkalla voimansiirtoon tarttui viimevuodelta tuttua Haanjan mutaa. Muutama takaratas toki suostui myös toimimaan. Suur Munamäen valloituksen jälkeen matka jatkui ns. takakierrokselle, josta saavutin kakkoshuollon. Pyörän pesu teki tekniikan toiminnalle ihmeitä, ja Eesti Pagarin leivokset huoltopisteellä vastaavasti kuskille ihmeitä. Edelleen eteenpäin, sillä matkaa olisi edessä n. 120 km. Takakierroksella ylitettiin useita heinäpeltoja sekä todennäköisesti kaikki Eestin mäet. Muualla maassa kun tuntuu olevan tasaisempaa kuin Pohjanmaalla. Tässä kohtaa ajelin itsekseni, sillä muut eivät itselle sopivaa retkivauhtia samassa kohtaa ajaneet. Kolmannella huollolla oli Tahkoltakin tuttu kuski Tiimo Tonisson, jonka perässä ajaen jatkoin matkaa kierroksen loppuun.

Ensimmäinen kahdesta takakierroksesta oli ajettu ja toinen olisi vielä edessä. Hieman harmitti, ettei päässyt näkemään 100km:n kärkikahinaa. Toisaalta mukavaa, että retkivauhti oli sen verran sujuvaa, että ehdin nopeiden kuskien alta pois. Viime vuonna kolme 100km:n kuskia ehti tuolla kierroksella ohitse. Tiimo jäi jossain kohtaa henkilökohtaisen huoltonsa kanssa pysähdyksiin, joten oma matka jatkui taas yksikseen.

Toisella kierroksella pääsi näkemään muitakin pyöräilijöitä, kun 100km:n verkkaisimpia kuskeja tuli selkä edellä vastaan. Huoltopisteellä sain antaa haastattelun ajopäivän kokemuksistani tapahtuman reportterille. Saapa nähdä, tuleeko HaanjaDVD:lle tai johonkin muuhun mediaan allekirjoittaneen kangertelevaa engelskaa kuuluviin.

Aiemmin tutuksi tulleet peltomäet mentiin nyt toistamiseen. Kun runsas 500 kuskia ajaa pellolla, tulee siitä väistämättä polunnäköinen. Niinpä toisen kierroksen ajo tuntui huomattavasti helpommalta kuin ensimmäinen.

Toisen takalenkin jälkeen matka jatkui kohti kahta polkunousua, hiekkatiesiirtymiä ja lopussa olevia kahta hieman teknisempää laskua. Näistäkin selvittiin kunnialla, joten maaliin tulin tavoitteenmukaisesti rennolla ajolla ajassa 9h 28min 30s. Keli vaikuttaa Haanjassa aika paljon, sillä viime vuonna ajoaikaa samalla reitillä kului runsas tunti pidempään.

tulokset 100 mailia